tämä arki

Kirjottelen tänne näköjään nykyään hyvin harvakseltaan, mutta onneksi sentään välillä tulee edelleen semmonen fiilis, että oispa kiva kirjottaa blogiin. Tää taitaa olla ensimmäinen postaus tän vuoden puolella, joten ihan aluks toivon onnen hetkiä teille kaikille tähän vuoteen ♥

Kerroin tänne alkusyksystä jotain opistofiiliksiä ja aattelin että voisin nyt kirjotella vähän lisää. Opistoo on kulunu nyt puolet ja moni asia on muuttunu syksystä paljon. Tajusin yks päivä, että en tuntenu näistä ympärillä olevista ihmisistä vielä 4 kuukautta sitten ketään. Oli onnellista huomata, että nyt niistä moni on mulle ystävä ja lähes kaikille oon ainaki jutellu joskus. Moni kokee opistovuoden tärkeimpänä asiana uudet ystävät ja tämän voin kyllä allekirjottaa varsinkin viime aikojen perusteella.

Vaikka oon kysyjille aina vastannut, että viihdyn opistossa hyvin, oli syksy mulle kuitenki aika vaikea. Oli paljon hyviä hetkiä, mutta myös niitä päiviä, kun mikään ei kiinnostanut ja kävin vain tunneilla ja syömässä. Kyse ei ollut siitä, ettenkö ois halunnu tehä mitään muuta. Olisin halunnut, mutta en jaksanut enkä uskaltanut. En jaksanut uskaltaa. Helpompaa oli vaan pysytellä omassa kämpässä. Kyllä mää tunneilla tutustuin moneen opistolaiseen, mutta vapaa-ajalla en uskaltanu mennä mukaan. Petyin itteeni.

Väsymyksestä ja pettymyksistä huolimatta opistosyksy oli rikas. Mieleen on jääny erityisesti kuutamoluistelu peilikirkkaalla Ranuanjärven jäällä, revontulien loimutessa tähtitaivaalla. Mielessä ovat myös eräretki Soppanaan ensimmäisellä viikolla, viestintälinjan retki Ouluun SRK:n toimistolle, solujen väliset säbäpelit, opiston 30-vuotisjuhla, itsenäisyyspäiväjuhla, jossa toimin juontajana, monet joulujuhlat ja pikkujoulut, tyttöjen keskusteluilta ja vanhempien viikonloppu. Kaiken tämän väliin jäi paljon ihan arkista opiskelua, joka tarkottaa mun kohalla suullista, kirjallista ja kuvallista viestintää, radiotyötä, käsitöitä, kahdessa kuorossa laulamista, laulutunteja ja uskontoa.

Nyt on meneillään ensimmäinen kahden viikon periodi 3 viikon joululoman jälkeen. En tiedä mitä joululomalla oikein tapahtui (muuta kuin että olin lähes koko ajan töissä), mutta nyt tänne takasin tullessa fiilis on ollu ihan eri kuin koko syksyn. Oon rohkastunu menemään muihin soluihin vierailulle, on ollu aivan ihania keskusteluja ja oon ollu paljon pirteempi kuin aikoihin. Jotenki on semmonen luottavainen fiilis, että tästä keväästä tulee vielä hyvä. Tää vuosi on mulle niin tarpeellinen, hengähyshetki opiskelujen välissä. Vielä muutaman kuukauden saan elää täysillä tätä elämää ja sitten paahdan täysillä kuukauden verran pääsykokeita varten.

Kevättä ja valoa ootellessa ♥ (tuli nimittäin aika ikävä noita alkutalven kirkkaita pakkaspäiviä kun näitä kuvia katto)