sunnuntai 28. toukokuuta 2017

tällä hetkellä

1 2 3

Tiiättekö, kun joskus vaan tulee semmonen olo, että tekee mieli purkaa kaikki mahollinen mielenpäällä pyörivä ja pyörinyt ajatussotku kirjottamalla johonkin. Nyt on semmonen fiilis, ja kun kerran kone ei suostu toimimaan, kirjotan sit vaikka puhelimella.

Viime aikoina on ollut fiiliksiä laidasta laitaan. Onnen pilkahduksista tyhjyyteen ja ahistukseen, ilosta suruun ja syyllisyyteen. On ollut hetkiä, jolloin oon kävellyt paljasjaloin mettäpolkuja, kuunnellut luonnon ääniä ja hymyillyt elämälle. Mutta on ollut myös hetkiä, jolloin mikään ei oo tuntunu miltään, millään ei ole ollut mitään väliä ja olisi tehnyt mieli vaan painaa kaasu pohjaan ja hävitä maailmasta.

Luulin jo, että kaikki se ahistus ja syyllisyys ois voitettu, siivet kantais ja elämä voittais. Viime aikoina on ollu kuitenkin usein vaikea arvostaa itteäni tämmöisenä kun oon. On vaikea selittää, miltä tuntuu, kun jatkuvasti tuntee olevansa turha ja hyödytön, ihan täysi nolla tässä maailmassa. Itsekkyyden syytökset piiskaa mieltä jatkuvasti ja jokainen pienikin tehtävä tuntuu ylivoimaiselta suorittaa. Sitten saattaa tulla yksi päivä, jolloin hymyilen. Sen päivän voimalla räpiköin seuraavat päivät eteenpäin.

Päällisin puolin elämässä kaikki on hyvin. On töitä, on aikaa olla itseni kanssa, on aikaa nähdä ystäviä, on juhlien järjestelyä ja iloa yhden elämänvaiheen päättymisestä viikon päästä. On myös pieni onnen tunne siitä, että oon alkanut tuntea sen, mitä olen ja mitä haluan olla. Sen hyväksyminen tosin vie aikaa, mutta sitä aikaa oon halunnu itelleni antaa. Hyvin ristiriitaisin ja vaihtelevin fiiliksin päivästä päivään, eteenpäin.

Jos nää ajatukset ois jonkun toisen kirjoittamia, voisin todeta muistutukseksi että

unelmoi useasti, katso peiliin hymyillen, kulje eteenpäin luottavaisesti.

ja myös että

Kun riität itsellesi sellaisena kuin tässä hetkessä olet, silloin olet riittävä koko maailmalle ja paljon enemmänkin.

lainaukset korteista, jotka oon teipannu mun huoneen seinälle että edes joskus oppimisin luottamaan noihin lauseisiin 

10 kommenttia:

  1. Voi Linkki, puit niin mun ajatukset ja fiilikset sanoiks. Kiitos tästä postauksesta, kiitos noista muistutuksista. Joskus siivet tuntuu pelkältä painolastilta mut kyllä ne silti aina kantaa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle <3 tuo on totta, että joskus siivet tuntuu pelkältä painolastilta. Kyllä ne ehkä silti kantaa.

      Poista
  2. Jotenkin tosi kauniisti kirjotettua tekstiä. Suuri sydän sulle! ❤

    VastaaPoista
  3. Tuo ''olisi tehnyt mieli vaan painaa kaasu pohjaan ja hävitä maailmasta'' on niin hyvin sanottu. Sillon ku kaikki ärsyttää ni on just tommonen olo! :D
    Välillä on vaan ''pakko'' olla huonompiakin jaksoja/päiviä, niin sit osaa arvostaa entistä enemmän niitä hyviä päiviä ja jaksoja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ja mulla välillä vaikka ei mikään ulkonen asia ärsyttäskään vaan lähinnä se mitä/millanen ite on. Mut niimpä, ainaki huonon päivän jälkeen osaa arvostaa seuraavaa hyvää hetkeä :)

      Poista