maanantai 1. toukokuuta 2017

poluista ja niiden suunnista

3 2 1 4 
Viime aikoina mieli on ollut usein haikea. Oon pohtinu elämän polkujen mutkikkuutta, sitä, miten hassua ja ihanaa ja kamalaa on se, että toiset polut kulkee vierekkäin tietyn matkaa, toiset pidempään ja toiset lyhempää, lisää polkuja ilmestyy rinnalle, toiset erkanee, toiset risteää ja yhtyy. Näillä poluilla kulkevat ihmiset tekevät valintoja, mutta polkujen suunnan ja pituuden määrää kuitenkin Hän, joka on luonut myös polkujen pohjana olevan maaston. Jokaisen ihmisen tallaamalla polulla on merkityksensä, ja sen jälki jää maastoon ja rinnallakulkijoiden mieliin.

Näin keväällä, ja varsinkin nuoruuden keväällä, eletään aikoja, jolloin moni asia on muuttumassa. Ihmiset tavoittelevat unelmiaan, tekevät valintoja polkujen risteyskohdissa. Tuntuu, että monen ystävän polussa on mutka juuri tässä kohtaa. Tulevasta ei ole tietoa eikä varmuutta. Kenen kanssa polut kulkevat lähekkäin huomenna, kuukauden päästä, syksyllä, vuoden päästä? Mieli on arka ja epävarma muutosten edessä. Silti saan luottaa siihen, että polkujen suunnilla on tarkoituksensa.

Viimeisen vuoden aikana olen saanut viettää ystävän kanssa monet illat ja päivät ja yöt, kahvihetket ja tuumaustuokiot. Polut on saanu kulkee vieretysten, niin, että molemmilla on ollut tilaa kulkea, mutta toinen on ollut riittävän lähellä, jotta olkapäähän on voinut tukeutua pienellä liikahduksella. Mitä tapahtuu, kun polkujen fyysinen välimatka on pian tuhansia kilometrejä? Riittääkö somen yhdistävä voima pitämään polkujen suunnan edelleen samana ja toisen olkapään niin lähellä, että siihen on turvallista painaa pää epävarmuuden hetkellä? Siihen haluan luottaa, enhän muutakaan voi.

Kiitollinen kaikista niistä ihmisistä, joiden kanssa polut on saanut elämän varrella kohdata. Kiitollinen rinnallakulkijoista, lähellä ja kaukana. Kiitollinen nuoruudesta ja polkujen mutkikkuudestakin, kasvattavista kokemuksista ja uusista aamuista.

Toiveikkaana ja luottaen huomiseen.

18 kommenttia:

  1. Sulla on niin hyvä kirjottamisen taito!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia! :) lämmittää mieltä kuulla tämmöstä, kun itestä tuntuu et välillä tulee vaan näpyteltyä jotaki ajatusten möykkyä sekavaksi tekstiksi.

      Poista
  2. Voi että, niin kaunis teksti! <3

    VastaaPoista
  3. <3ystävälle, ihanalle.hyvää tekstiä!

    VastaaPoista
  4. Kylläpäs oli osuva teksti! Vaikkei se aina tunnu sille ni onneks aina voi luottaa siihen, että kaikella on joku tarkotus jonka huomaa sit yleensä vasta myöhemmin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 niimpä! Harvoin sitä johdatusta heti huomaa, mutta onneksi jälkeenpäin yleensä kyllä aina ❤

      Poista
  5. Kauniisti kirjoitettu. <3 Ja niin totta.

    VastaaPoista