sieltä täältä sitäsuntätä

Muutama erittäin satunnainen kuva tältä kuluneelta kesältä. Niiltä ihanan lepposilta lomapäiviltä, jolloin ei oo tarvinnu tehä muuta kun olla vaan. Vaikka sellasia ei kovin montaa oo tähän kesään mulla mahtunu, niin en silti kadu hetkeekään tästä lomasta. Oon menny, tullu ja reissannu, nähny tosi monia ihania ihmisiä, tutustunu uusiin ihaniin ihmisiin ja viettäny ainutlaatusia ja unohtumattomia hetkiä. Keränny elämän kultahippusia. Muistoja. Niitä joita voi sitten talvella haikein mielin muistella ja joihin voi kuvien avulla palata.

Tällä viikolla päivät on noudattanu orjallisesti samaa kaavaa: herätys, töihin, mansikoita, mansikoita, mansikoita, kotiin, nukkumaan. Mun työaika on joka päivä 11-19 ja siihen kun lisää matkoihin kuluvan ajan, ei jää montaa tuntia päivästä että olisin kotona vaan. Vaikka työ on oikeesti kivaa (sillon kun ei tarvi myydä mansikkaa tyhjille käytäville), täytyy sanoo että on se myös raskasta. 8 tunnin seisoskelu ja 15km pyöräilyä päivässä takaa kyllä sen että yöllä uni maistuu. Ne takaa myös sen, ettei aikaa jää oikeestaan millekään muulle. Aamulla ennen töitä en ehi tehä yhtään mitään, ja illalla kun oon kotona vähän vaille kaheksan, en yksinkertasesti jaksa muuta kun rojahtaa sängylle. Mutta en valita - en todellakaan. Kun kerran työtä on niin sitä tehdään. Tällä asenteella eteenpäin.

Tuntuu hassulta aatella, että oikeesti ihan pian istun jo kuluttamassa koulunpenkkiä. Kun työt loppuu, jää mulle yks kokonainen lomaviikko ja siitä seuraavalla viikolla alkaa koulu. Ja mulla on varmaan puolet kesäsuunnitelmista toteuttamatta. Jjaiks. No, onneks elokuussakin on vielä ihanan kesäsiä päiviä ja viikonloppuja, jollon ehtii hyvin reissata ja nauttia kesästä.

Nyt kyllä tökkii taas sen verran pahasti, että lienee parasta painaa pää tyynyyn että jaksaa taas aamulla reippaasti paiskia töitä. Mansikanpunaisia unia!