Sunnuntaiaamu. Ulkona on kirpeä pakkanen. Aurinko paistaa puiden takaa, matalalta. Kävelen metässä kameran kanssa, olo on kuin sadussa. Voiko tää olla tottakaan? Poskenpäitä kirvistelee ja näpit on umpijäässä, mutta ei haittaa. On pakko maistaa, maistuuko se kimaltava, vastasatanut pakkaslumi yhtä hyvälle kuin lapsena. Maistuu.
Joskus mietin, miks monikaan ei osaa nauttia tästä kaikesta, vaan aina pitää valittaa jostain. Jos sataa vettä, valitetaan että on märkää ja pimeetä. Kun sit sataa lunta, on liian kylmä. Jos paistaa aurinko, se häikäsee silmiä. Kun on kesä, on liian kuuma. Millon on tarpeeks hyvä näille ihmisille?
Mä en koskaan kyllästy Suomen luontoon. Enkä varsinkaan lumisiin puihin. Enkä metsän hiljasuuteen. Enkä aio koskaan lopettaa lumihiutaleiden pyydystämistä kielenkärjellä tai lumienkeleiden tekemistä.
Ihana tää postaus! Ja tosi kauniita kuvia! :)
VastaaPoistaKiitän! :)
Poista<3<3 aivan ihania kuvia oot ottanut ja niin ihania ajatuksia oot kirjoittanut! Tää sun blogi on niin ihana! ♡
VastaaPoistaPs. Nuo sun kengät on niin hienot!
Oi kiitoksia! Tulipas hyvä mieli :) ja kivaa jos tykkäät !
PoistaHaha noi kengät on mulla ihan vaa ulkoilukenkinä :D mutta täytyy kyl myöntää että kyllä mä ny mielummin noita käytän ku jotain kuomia xd
Ihana postaus ja tosi söpöt kengät! *.*
VastaaPoistaThanks <3
PoistaSulla on jotenki niin hyvä blogi!! Osaat kirjottaa tosi hyviä tekstejä, ihana postaus:-) !
VastaaPoistaOoo, oon otettu! Kiitos kaima ;)
PoistaVaau aivan upeita kuvia!♥
VastaaPoistaKiitoss <3
PoistaNiin ihana postaus ja upeita kuvia! <3
VastaaPoistaKiitoksia <3
Poista