seventeen

17-vuotiaana on neito kauneimmillaan.

Jaahas, uskoisko tuota? Jos nyt lätkästään tähän perään heti toinenki sanonta, niin kauneushan on katsojan silmissä. Ainakin se ulkoinen kauneus. Mutta mun mielestä ulkoista kauneutta tärkeempää on ihmisen sisäinen kauneus, se, millainen ihminen oikeesti on. Ja siinä mä voin sanoo kehittyneeni. Viimesen vuoden aikana oon oppinu suvaitsevaisuutta, oikeudenmukaisuutta, toisen hyväksymistä, lohduttamista, toisen asemaan asettumista ja myöskin itseni hyväksymistä varmaan enemmän mitä koko siihenastisen elämäni aikana yhteensä. Ei, en ole ollut paha ihminen ennen tätäkään, mutta tää vuosi on saanu mut aattelee asioita tosi syvällisesti ja kavereidenkin kanssa on tullut aiheesta useamman kerran puhuttua.

Vuoden aikana oon oppinu hyväksymään itseni, mun menneisyyden ja luonteenpiirteet. Oon löytäny kehitettäviä alueita itestäni ja luonteestani ja alkanu kiinnittää niihin huomiota. Oon saanu paljon, siis oikeesti tosi paljon, uusia ystäviä ja kavereita, rohkastunu puhumaan uusillekin tyypeille ja ylipäänsä rohkastunu olemaan oma itteni. Tästä kaikesta oon todella todella kiitollinen. 

8-luokkalainen

Tässä iässä parasta on nuoruus. Se tietynlainen vapaus päättää omista asioistaan, opiskelustaan, elämästään. Se, kun oppii joka päivä jotain uutta. Se, kun on ihania ystäviä, joiden kanssa kokee uusia asioita. Unohtamatta lisääntyvää vastuuta.

9-luokkalainen

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MINÄ! 

Muista iloita pienestä ja nauraa joka päivä. Siinä mun motto tälle seuraavalle vuodelle.