sitä koskaan unohda en

Oikein mahtavalta leiriltä palauduttu taas kotia ja voin sanoo et toi viikonloppu oli paras pitkään aikaan ja meni aivan liian nopeesti! Vaikka me ei oikeesti edes oltu leiriläisiä, vaan oltiin siel töissä, kerettiin me jutella ja nauraa iha riittämiin. Se nyt tunnetaa ku tää porukka on jossai koolla ni saattaa tapahtuu iha mitä vaa ja keksitää aina ne fiksuimmat ideat.. :D mut saatiin kehuja meidän reippaudesta ja oltiin jo joidenki ''luottolastenvahteja'' joten tuskin mikään nyt nii kamalasti meni pielee. Vaikka univelkaa saattoki kertyy iha kohtuullisesti ja silmäpussit oli eilen sen näköset ni sain tosta viikonlopusta sen verran virtaa et jaksaa sinnitellä viimesen rankemman viikon koulussa. Tai no, ei tätä enää rankaks voi sanoo ku tänää oli viimenen koe (!!!!!!) ja teoriaki on peruttu. Keskiviikkona mulla on se toinen osa tasosuorituksesta ja toivon vaa et se ois jo ohi. Sit ootellaan enää tuloksia viimesistä kokeista ja rentoudutaan, ahh ♡ waiting for it.
nyt alkaa pikkuhiljaa tää elämäki tuntuu taas elämisen arvoselta ja jopa mukavalta. oon vaan sellanen ihminen että otan kaikki suoritukset kauheen vakavasti ja stressaan niistä paljon etukäteen, sit jälkeenpäi en niitä jaksa paljookaa jauhaa. nyt ku ei oo enää paljon mitää suorituksia jälellä, alkaa elämäki taas hymyillä :) ja voinpahan nostaa itelleni hattua että selvisin siitä kamalasta huhtikuusta voiton puolelle, jes!

sellasista fiiliksistä tällä kertaa, toivottavasti teilläki oli kiva vappuviikonloppu!

ps. kuvat on erittäin huonolaatusia, koska ihanaihana facebook pilaa niiden laadun täysin.. noi on siis lyllen kameralla otettuja ku itellä ei ollu kameraa leirillä edes mukana.