lauantai 11. helmikuuta 2017

kiittäen

muisto ukki

Istuit mökin pihakeinussa, veistelit lantusta siivuja meille lapsukaisille ja kertoilit elämästä.

Voitelit pöydässä ruisleivänkanttua, sanoit, että syökäähän nyt kun tarjotaan. Ruisleivänkantustasi muistit kiittää, hiljaisen kiitoksen.

Otit hyllyltä sen kauneimman kukkopillin, soitit kun pyydettiin.

Nostit viulusi seinältä ja ääniä haparoiden soitit tuttuja säveliä. Pyysit nöyrästi toisia soittamaan, omin käsin taiteilemallasi viululla.

Liotit teepussia ensin rakkaasi kupissa ja sen jälkeen omassasi, sitä samaa. Sillä kyllähän siitä vielä makua sai.

Tulit aina ovelle vastaan, käsi ojossa, toivotit tervetulleeksi. Meidän murkkuikäisetkin, jotka olimme vastahakoisesti mukaan lähteneet.

Seisoit saappaat jalassa mökin pihamaalla, pilkoit polttopuita koko pitkän päivän. Että riittäisi lämpöä seuraavillekin vuosille.

Turvallista kotimatkaa, toivotit. Sitä samaa sinulle toivoin. Nyt olet päässyt perille, taivaan kotiin.

Ikuisesti kiitollinen muistoista, jotka kantavat kaipauksen keskellä. Elämänviisaudesta, nöyryydestä, vaatimattomuudesta. Olet suunnannäyttäjänä, kirkkaimpana tähtenä taivaalla.

Soi iltakellot yli vainioiden,
ne soivat rauhaa työstä väsyneelle.
On alkamassa suven sunnuntai,
vain pääskyt leijaa veden kalvon yllä.


Soi rauhan kellot, 

askareet on jääneet,
pois joutaa sirppi, kylvövakkanenkin.
Ja ohdakkeisen pellon reunalle,
jää kyntäjältä aura raskahinkin.

Jää pellon ylle usva,

 tyyni rauha,
on uni kevyt lämpimässä yössä.
Saa voimat monin kerroin takaisin,
ne mitkä loppuun kului arjen työssä.

 Soi iltakellot vuorotellen meille,
se järjestys on suuren Mestarimme.
Vaan lepopäivä kirkas seesteinen,
on Herran kansan juhlaa ikuisesti.


-Soi iltakellot, säk. 1, 3, 4, 7. San. Esa Tuomaala



Lepää rauhassa rakas ukki. Sinun on nyt hyvä olla.
21.3.1939 - 7.2.2017

21 kommenttia:

  1. Voi että miten ihanasti kirjoitettu! Otan osaa<3

    VastaaPoista
  2. Lämpimät osanotot ja voimia <3

    VastaaPoista
  3. Kirjotit niin ihanasti. Tää oli niin koskettava. Voimia kovasti ja osanotto♡

    VastaaPoista
  4. ehkä ihanin ja koskettavin postaus ikinä.<3itkettää.voi rakas linkki, paljon lämpösiä haleja.<3
    "oli sulla sydän niin lämmin ja hellä,
    oli siellä paikka meille jokaiselle,
    mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit,
    meitä aina muistit, huolta kannoit.
    kauniit muistot voimaa antaa
    surun raskaan hiljaa kantaa.
    aika on se, joka parantaa haavat
    niin kauan kyyneleet vuotaa saavat.
    ne kuivuvat myöhemmin itsestään
    ja vaihtuvat hiljaiseen ikävään."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää että kyynelet silmis tätä itekki kirjotin. Kiitos ❤ aivan ihana runo!

      Poista
  5. Voi että, niin koskettava teksti, mullakin alko kyllä niin itkettää kun tuon luin. Oot mielessä, ihan hirmusesti jaksamisia sinne suuntaan. <3 Sanoin tän sulle jo aikasemmin, mutta muista, että sulla ja teillä on oikeus surra ja oikeesti näyttääkki se. Ja tiiätkö, kyllä se suru ajan kanssa helpottaa, vaikka nyt tuntuiski vaikeelta uskoa. Pikku hiljaa, pienin askelin. Sää selviät kyllä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ❤ kiitos paljon <3 hetki kerrallaan, ei sitä enempää jaksa.

      Poista
  6. Kauniisti kirjoitettu! Otan osaa. ❤

    VastaaPoista
  7. Linnea. Hiljaseks vetää. Vielä kerran voimia ❤

    VastaaPoista
  8. kaunista. kovin kaunista.
    rakkautta.
    voimia ♥

    VastaaPoista
  9. Oot tosi taitava kirjottaa. Sun blogia on kiva lukea. Mää oon sun serkun serkku ja tiesin teijän ukin. Paulin. Hänen on nyt hyvä olla.

    VastaaPoista