keskiviikko 5. lokakuuta 2016

koti-ikävä ja tulevaisuudenpelko

6 7 8 10 9 12 11 14 13 1 2 4 3 5

Arvaatteko jo, missä ja kenen kanssa sain viettää viime viikonlopun? Jep, pohojanmaalla toisessa kodissa, Lauran kotikotona. Alettiin muutama viikko sit selailee kalenteria ja lyötiin lukkoon että nyt mä tuun, meinas nimittäin ikävä tonne suunnalle alkaa jo kasvaa liian isoks. Sitä tunnetta on vaikee selittää, miten voi ikävöidä toisen ihmisen kotiin, jokaista pikkusta ja isompaakin ihmistä sielä, koiraa ja kotoista tunnelmaa. Ihan ku pääsis lomalle kotiin.

No, ihan ilman kommelluksia ei tällä(kään) kerralla selvitty. Koko homma meinas ensinnäkin tyssätä jo ennen ku auto pääsi starttaamaan, ja perillä onnistuttiin säheltämään taas ihan urakalla. Silti oli ihan maailman parasta hypätä käytännössä suoraan autosta lämpimän pihasaunan lauteille, supista illalla vierekkäin kuumimmat kuulumiset, pyöräillä aamuauringonpaisteessa pitkin kylänraittia, haalia ostoskärryyn tavaraa taas koko seurakunnalle, löytää tunnin tarpomisen jälkeen lopultakin perille notskipaikalle (jep, koko yheksän hengen ja yhen koiran poppoolla) ja ihan vaan nauttia yhessä olemisesta. Parhaiden ystävien seurassa tuntee olonsa niin onnelliseks, ettei edes pelkää sen hetken menevän ohi. Suuri sydän tälle viikonlopulle.

Maanantaina koitti jälleen paluu arkeen, uuden jakson tahtiin. Tää tarkottaa samalla myös sitä, että lukion oppimäärästä on mulla jälellä enää viimeiset yheksän kurssia, kaksi jaksoa. Ihan vielä sitä ei täysin ymmärrä, mutta tällä hetkellä asian aatteleminen saa aikaan lähinnä ahistuksen. Voisko joku vaan painaa vähän jarrua ja pysäyttää ajan tähän hetkeen? Toisaalta on helpottavaa, kun jälellä on enää keväällä kirjotettavien aineiden kursseja ja motivaatiota niiden opiskeluun löytyy ainakin vielä. Ehkä tää tästä.

Onko sielä muita abeja, joiden päässä pyörii samanlaisia ajatuksia? Oispa kiva kuulla muiden kokemuksia tästä kaikesta, syksyn kirjotuksista ja tulevaisuudesta. Mitä sitten tapahtuu?

14 kommenttia:

  1. Täällä yks abi, jolla on ihan samanlaisia ajatuksia, niinku varmaa käviki jo sulle selväksi niiden meiän keskusteluiden aikana! :'D mutta aivan sulosia kuvia taas kerran, voi että. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti monelle abille ja miksei muillekki tuttuja ajatuksia ja mietteitä. Ihan pian on maailma avoin, mutta minne lähteä?
      Kiitos (muidenki kuvaajien puolesta) ❤

      Poista
  2. Ootko vielä miettiny et minne lähet lukion jälkeen tai onko sulla joku minne haluisit? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noku se tässä vähän onkin että en oikei tiiä. Tällä hetkellä eniten kiinnostaa suomen kieli ja kirjallisuus yliopistossa, mutta toisaalta oon lapsesta asti haaveillu opettajan ammatista. Jotenki kauheen pelottavaa ku täytys tehä näin isoja päätöksiä jotka vaikuttaa koko loppuelämään!

      Poista
    2. Ymmärrän et varmaan tosi vaikeeta päättää et mitä ihan oikeesti haluu tulevaisuudessa tehä :) Mulla on siinä mielessä helppo ku oon vasta yläasteikänen ja oon jo kauan tienny et haluun lukioon yläasteen jälkeen ja mulla on jo jonkun aikaa ollu myös suht. selkee suunnitelma mitä sit sen jälkeen.. (:

      Poista
    3. No on todellakin, ja se just että vaihtoehtoja on niin paljon ku vaan keksii! Ihan kaikki ovet on kohta avoinna. Mutta ihana kuulla että sulla on selkee suunnitelma, muistat vaan luottaa siihen ja kulkee päättäväisesti sitä kohti! Ja kannattaa oikeesti nauttia lukiovuosista vaikka välillä raskasta onki, ne vuodet menee niin nopeeta.

      Poista
  3. Niin ihania kuvia niin onnellisen näkösistä ihmisistä. Monta kertaa selasin kuvat läpi ja mietin sitä, miten ihanaa on, kun on tuollasia ystäviä ja paikkoja mihin mennä. Kiitollinen pitää muistaa olla. Teidän ystävyyttä ja touhuja on niin mukava aina seurata. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 tuola oleminen on kyllä aina niin onnellista että väkisin hymyilyttää. Mutta onnistuneen reissun tietää siitä että on myös ihana tulla takasi kotiin ♥

      Poista
  4. <3 tää viikonloppu oli niin voimaannuttava (:D mikä sana) ja sellainen jota just silloin tarvitsinki. kiitos teille ootte parhaita<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä se just oli ja tuli niin oikeeseen saumaan <3 näillä voimilla jaksaa taas!

      Poista
  5. Tuommoset viikonloput ja iiso ❤️. Saa kyllä olla onnellinen et on ympäri maata ystäviä kenen luo mennä kun kaipaa maisemanvaihtoo.
    Ps. Ei siltä säädöltä vaan voi välttyä, ihan mahoton ajatus et ei eka aina puolta tuntia vekslais syömäpaikkaa tai ettis tuntia notskia ja lopulta on iha väärässä paikassa mut kyl aina jotenki löytää perille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä ❤
      Haha jep, jos vähintää kaks tyttöö on samas paikas samaan aikaan ni ei voi välttyä säätämiseltä (ainakaa jos ne kaks tyttöö sattuu olee harvinaisen toheleita eikä omaa suuntavaistoo). Mut aina on tähän asti löydetty perille jossaki vaiheessa!

      Poista