tupa täynnä naurua

Ilmotin tossa noin viikko sitten Lauralle että oisin hermoloman tarpeessa. Kokonainen kesä Kuopion maisemissa ja kotinurkilla alko pikkuhiljaa tuntua pääkopassa reissukaipuuna ja koska kerran mulle sattu viikon mittanen loma tähän ennen koulun alkua niin päätin, että nyt klikkaan ne onnibusliput ostoskoriin ja lähen. Vaikka ei tässä kuopioelämässäkään oo viimeaikoina valittamista ollu, niin olin silti ihan onnessaan vaihtelusta.

Kaikki ei menny taaskaan (tietenkään) ihan suunnitelmien mukaan, mutta lopulta pääsin hyppäämään bussiin sunnuntaiaamuna muutaman tunnin unien jälkeen taas. Ja olihan meillä hauskaa. Rakastan mennä Lauralle, kun tiiän että vastassa ei oota mua varten putipuhtaaks syynätty kämppä ja minuutin tarkaks mietitty aikataulu, vaan saadaan elää yhessä rentoa elämää ja mennä fiiliksen mukaan eteenpäin. Joskus ihan parasta on vaikka se, kun kämppä tulvahtaa täyteen porukkaa ja mä lähen käymään kaupassa, talon emännät kattaa pöytää ja sit syödään ja rupatellaan ja nauretaan yhessä. Tai se, kun kuvausreissu päättyy vesisateessa kotiin juoksemiseen ja läpimäräks kastumiseen, mutta perillä oottaa lämmin kämppä ja kuivat vaatteet. Ei onnistunu hermoloma aina vaadi muutakun maisemien vaihtoa ja muutaman ystävän ♥

Tänään herättiinki sit aikasin talsimaan kohti matkakeskusta, bussi kohti Kuopioo lähti nimittäin kello 7.20. Kahvin ja onnistuneen loman voimin porskuttelin kuitenkin koko pitkän matkan kotia asti, matkalla suunnaten ajatuksia jo hieman huomenna koittavaa arkea kohti. Kiitos näistä päivistä, ystävät rakkaat ♥