perjantai 26. syyskuuta 2014

rikkautta ja rakkautta

Kadulla tulee vastaan pyörätuolissa istuva nuori. Kaupassa kiinnität huomiosi kehitysvammaiseen lapseen joka nauraa iloisesti. Koulussa jäät katsomaan erilailla pukeutuvan oppilaan perään.
Ensimmäinen ajatuksesi saattaa olla jollain tapaa negatiivinen ja arvosteleva. Sitten tulet ehkä toisiin ajatuksiin. Miksi täytyisi arvostella erilaisia ja rohkeita ihmisiä, jotka tuntuvat elävän onnellista elämää juuri sellaisina kun ovat? Mutta me ollaan inhimillisiä ja sorrutaan helposti arvostelemaan toisten ulkonäköä, luonnetta, tapaa toimia, ajatuksia, ihonväriä tai jopa kehityksellistä vikaa johon ihminen itse ei voi millään lailla vaikuttaa.
Meitä ihmisiä on täällä joka lähtöön. Noin 7 000 000 000 erilaista ihmistä maapallolla, aika mahtavaa. Osataanko me aina kuitenkaan ajatella sitä rikkautena? Valitettavasti joukosta löytyy aina joku, joka ehkä ajattelee olevansa muita parempi, tai sitten ei ole tullut ajatelleeksi koko asiaa. Usein tämmöset ihmiset sortuvat arvostelemaan muita ajattelematta seurauksia.
 Ei edes tarvitse olla kovin paljoa erilainen joutuakseen jonkun silmätikuksi. Esimerkkinä vaikka minä itse. Yläasteella kuuluin meijän luokassa siihen porukkaan, jotka jakso lukee kokeisiin, teki läksyt tunnollisesti, oli ajoissa tunnilla, käyttäyty suhteellisen hyvin ja oli kohtelias. No, erotuin kuitenkin jollain tapaa joukosta ja jouduin kuulemaan arvostelevia huomautuksia selkäni takana. Vaikka osa niistä olikin ehkä ihan vaan läpällä sanottu, ei se silti tuntunu kivalta. Aina ei tarvittu edes sanoja, että tunsin oloni erilaiseksi. Kun joutuu viikoittain tuntemaan olonsa vähempiarvoiseksi kuin muut, alkaa helposti uskoa siihen itekkin. Ei ollu helppoa mennä lukioon, kun takaraivossa pyöri pelko siitä, ettei mua vieläkään hyväksytä. Enkä mä todellakaan ollu yläasteella ainut jonka selän takana sipistiin. Jälkeenpäin ajateltuna ois pitäny puuttua helpommin niihin puheisiin mitä kuulin, mutta sillon en uskaltanu. Koska pelkäsin että musta lähtee uusia juoruja liikkeelle. Säälittävää, tiedän, mutta sillon tuo pelko oli ihan todellinen.
Kokonaan asia erikseen on sitten ne ihmiset, jotka ulkonäkönsä, ihonvärinsä, kehityksellisen vikansa tai muun poikkeavan seikan takia joutuvat kestämään rajua arvostelua ja vähemmyydentunnetta kenties läpi elämänsä. Surullista mutta totta. Vaikka onhan tää maailma nykyään paljon suvaitsevampi kuin mitä vaikka sata vuotta sitten. Mutta kehitettävää löytyy edelleen meistä jokaisesta ja kaikki me voidaan tehä jotain asian eteen. Mitäs jos seuraavalla kerralla hymyilisit iloisesti sille kehitysvammaiselle lapselle, joka vilkuttaa sulle kaupassa? Tai jos auttaisit huonokuntoista, mutta elämässään paljon kokenutta mummoa kauppakassiensa kanssa? Tai jos kuulet jonkun haukkuvan tai arvostelevan toista, puuttusit siihen? Nimittäin toisten arvostelun alaisena oleminen ei oo kenenkään velvollisuus eikä se oo kenellekään kohtuullista. Sen sijaan jokainen meistä vois seuraavalla kerralla miettiä kaks kertaa, mitä suustaan päästä toisten kuullessa ja ehkä hieman pohtia omaa suhtautumistaan muihin. Nimittäin jokainen meistä on samanarvoinen, riippumatta luonteenpiirteistä, ihonväristä, kansallisuudesta tai mistään muustakaan.
 Kuljetaanko kimpassa ja hymyillään toisillemme?

21 kommenttia:

  1. Sydänpeukkusydänpeukkusydän tälle postaukselle, iha hullun hyvä! :)) pitää muistaa hymyillä entistä useemmin ihmisille, varsinkin kun Se ei ees maksa mitää vaikka hymyileeki :)
    Oot ihana <3

    -L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos <3 Sydänpeukku sulle <3
      Niimpä, se vaan monesti unohtuu mutta todellisuudessa se saattaa pelastaa jonkun päivän. Hymyily kunniaan <3

      Poista
  2. Ihan huippu postaus!! <3 Ja todellakin hymyily kunniaan! Pitää itekin muistaa hymyillä enempi tästä lähtien! :)

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana postaus taas! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Aihe tuntu jotenki nii tärkeeltä että piti vähän avata ajatuksia :)

      Poista
  4. nostan peukut pystyyn! näin juuri!!

    VastaaPoista
  5. Todella hyvä postaus täynnä asiaa!
    Mua eniten ärsyttää se että arvostellaan ihon värin takia, koska eihä sille voi ite mitään ja ei se vaikuta kehenkää ihmisenä milläänlailla. Samaa mieltä että hymy, auttaminen ja suvaitsevaisuus kunniaan.
    Ite oon aikalailla oppinu lähihoitaja-opiskeluiden myötä lisää arvostamaan erilaisuutta ja nään tälläsiä asioita nykyään ihan eri tavalla ja siksi ihmisiä on paljon helpompi ymmärtää ja hyväksyä sellasena kun on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista ja kommentista!
      Niimpä, just se on nii ärsyttävää kun arvostellaan sellasista asioista joihin ihminen ei voi ite mitenkään vaikuttaa, niinku just ihonväri tai vaikka kehitysvamma. Mä oon viimeaikoina miettiny tätä asiaa paljonkin ja itse asiassa yks mun tän hetkisistä ''ehkä-haaveammateista'' liittyy juurikin erilaisiin ihmisiin. :)

      Poista
    2. Huomas kyllä että oot miettiny paljo tätä! Ja kiva ku oot keksiny "ehkä-haaveammatin" ja vielä kuulostaa tosi tarpeelliselta ja tärkeeltä :)

      Poista
  6. Ihanasti kirjotettu :-) niin asiaa koko teksti!

    VastaaPoista
  7. Tosi koskettava postaus ! On tosi hyvä juttu, että jotkut vielä jaksaa muista meitä vähän erilaisia =')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kosketti :')
      Erilaisuus on rikkautta, kuten sanottu!

      Poista
  8. Niin totta! Huippu postaus! http://www.vievies.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista
  9. Ai että tää on hyvä! Tänne tarvitaan enemmä ihmisiä jotka ajattelee niinku sinä, ihana tää postaus ja aivan huippu että joku uskaltaa kirjottaa tämmöstä, ei se niin helppo oo tämmösestä aiheesta kirjottaa ja varmasti puhut myös monen muunki puolesta. AH! Tykkääntykkään! :) Erilaisuus on niin aliarvostettua :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos ihanasta kommentista<3
      Näimpä, maailma ois nii paljon parempi paikka jos kaikki vaan hyväksys toisensa. Ehkä kirjotinki tästä aiheesta just siks, että halusin tuoda tätä esille ja saada kenties jonkun ajattelemaan vähän tarkemmin. Erilaisuudesta ja toisen kunnioittamisesta ei voi koskaan puhua liikaa!!

      Poista