näköaloja

^kuvat: Johannes Koivuluoma

Kerroin viime postauksessa jo päällisin puolin näitten kuvien tarinan - Taivalkoski, ystävät, uudet ystävät, lunta, maisemia, auringonpaistetta, pulkkamäki, retkeily, onnellisuus. Eli kaikki se, mikä saa mut hymyilemään ihan hölmön onnellisena. Jopa niin onnellisena, että sanoin tyypeille tuolla että en oo pitkään aikaan kokenu samanlaista fiilistä mitä siellä eestaas kierrellessä, lumen narskuessa jalkojen alla ja ystävien kävellessä vierellä. Ehkä siitä fiiliksestä pieni pala välittyy sinnekin puolelle ruutua näitten kuvien kautta? 

Tänään kun mä kattelin näitä kuvia, mulle tuli vaan niin ikävä noita kaikkia hyviä hetkiä. Vaikka mulla on täällä Kuopiossakin asioita joista nautin, ihmisiä joista välitän ja hetkiä joita muistelen hymyssäsuin, liittyy tänne kuitenkin myös niin paljon kaikkea muuta. Mun tulevaisuus ei ole täällä. Oon onnellinen siitä, että viime aikoina oon laajentanu elämänpiiriä kauemmaksikin kuin 15 kilometrin säteelle kotoa. Vielä hieman arkoja askelia maailmalle (eli ihan vaikka Jyväskylään) ottaen, suunta on kuitenkin oikea. Poispäin. Toistaseks aina hetkeksi kerrallaan, aina kotia palaten. Ja onhan koti aina täällä, kaikesta huolimatta. Mutta ehkä toinen koti on vielä joskus jossain muualla.

Havahduin joku päivä siihen, että vaikka tällä hetkellä kirjotukset jonkin verran stressaakin, mä voin tällä hetkellä hyvin. Paremmin. Siihen ei oo olemassa yhtä ainutta selitystä, ei mitään maata mullistavaa syytä. Palaset vain loksahtelee paikoilleen, yksi kerrallaan. Uusia palasia liitetään tukemaan vanhoja. Pikkuhiljaa rakentuu kokonaisuus, jossa muutama kolo siellä täällä on vain osa epätäydellisen täydellistä. Uskon, toivon ja rakastan elämää.

Niin. Semmoista vain. ♥