elämän säveliä

ukin sanoin: opus viimeinen

*arka käden nosto ja heilautus, täällä mä olen*

Kuukausi. Siinä ajassa ehtii tapahtua paljon. Varsinkin, kun kyseessä on lukuloma ja paljon hauskaa tekemistä - tosin myös surullisempia ja haikeampia fiiliksiä, mistä ehkä päällimmäisenä mieleen nousee kuviinkin tallennettu ukin hautajaispäivä viikko sitten lauantaina. Tuo päivä oli tärkeä, ja väkisinkin nousee tunteet pintaan edelleen kun näitä ja muita muistikortille tallentuineita kuvia kattelee. Kirkon lämmin, tunteikas tunnelma. Musiikki, joka puhutteli. Yhteinen suru, joka vapisutti jokaisen hartioita. Muistot, joille sekä naurettiin että itkettiin. Mutta ne muistot kantavat kaipauksen keskellä, niinkuin jo aiemmin kirjoitin.

Ennen lukulomaa juhlittiin koulussa penkkareita. Pääsin rekan kyytiin ja oli hauskaa, se kai se on tärkeintä. Yhtenä viikonloppuna olin myös leirillä isosena, ja niistäkin päivistä jäi lämmin muisto. Myöskin pohjoisen maisemia tuli käytyä ihastelemassa Taivalkoskella pari viikkoa sitten, ja vaikka lähin reissuun tietämättä yhtään mitä odottaa, ei kyllä kaduttanut hetkeäkään. 9 uutta kyläpaikkaa, paljon paljon uusia ihmisiä, laskettelua (eka kerta ikinä!!), lumessa tarpomista ja sitä lunta muuten riitti, pulkkamäkeä, notskilla istumista, miljoonien ja miljoonien tähtien tuijottelua kirkkaan yötaivaan alla. Pyörähettiin myös Oulussa sekä mennessä että tullessa, ja lopulta päädyin venyttämään reissua vielä Jyväskyläänkin. Niinkuin instan kuvatekstiin kirjotin, niin reissuun lähteminen x päiväksi ilman tietoa että mihin kaikkialle sitä oikein eksyykään on ollu mun viimeaikasen elämän paras päätös. 

Reissupäivien jälkeen sain vielä viettää laatuaikaa ystävän kanssa täällä Kuopiossa, näyttää hälle Kuopion hienoimman paikan (eli tämän) ja muutenkin nauttia rennosta yhdessäolosta. Kaiken tämän keskellä oon myös yrittänyt opiskella, sillä olihan kyseessä kuitenkin lukuloma (vaikkei se ehkä siltä kuulosta). Tänään starttasikin sitten tän kevään suurin urakka, kirjotukset. Vaikka edessä oleva työmäärä vähän kauhistuttaa, niin oon silti onnellinen että se on kuitenkin vain murto-osa siitä, mitä on jo tehty. Nyt vain loppukiri päälle ja sen jälkeen taas hetkeksi lomavaihteelle. Elämä on ♥