maanantai 21. marraskuuta 2016

ajatuksia tulevasta

Tiiättekö sen fiiliksen, kun jokin asia on pyöriny mielessä jo pidemmän aikaa ja alkaa jo tuntua siltä, että ei tää tästä mihinkään etene eikä asia tuu koskaan ratkeemaan? Kun koko aiheen ajatteleminen saa ahistuksen rintaan ja kädet ojentumaan sitä vastaan? Ja sitten ihan yhtäkkiä huomaat, että vaihtoehtoja alkaa löytymään.

a

Mulle elämä lukion jälkeen on ollu oikeestaan kaikki nää vuodet yks iso kysymysmerkki. Jossain vaiheessa olin jo täysin varma, että lähen opiskelemaan opettajaks, jossain vaiheessa haaveilin kehitysvammaisten parissa työskentelystä, joskus taas en tienny yhtään mitä haluaisin. Koko aihe alko jo turhauttamaan, en oikeestaan edes osannu aatella että kyse on mun tulevaisuudesta.

b

Tänä syksynä tää aihe on luonnollisesti tunkeutunu ajatuksiin entistäkin päättäväisemmin, ja vähintään yhtä päättäväisesti mä oon työntäny sitä pois. Enmävaanhaluamitään. Oli tet-päivää, abiohjausta, yliopistopäivää. Tunne siitä, että ei musta oo mihinkään, en mä vaan ole sopiva millekään alalle.

c

Vaikka ajatukset onkin ollu aika lailla sekasin, on mulle kuitenkin koko ajan ollu itestäänselvää, että totta kai lähen saman tien opiskelemaan. Mitä sitä turhaan välivuosia pitämään. Sitten päähän eksyi yksi varovainen ajatus: opisto. Entä jos? 

Yhtenä siivouspäivänä se tunne sit vaan iski. Sinne mä haluan. Ranualle, luonnonrauhaan, uusien ihmisten keskelle, vuodeksi kasvamaan. Viestintälinjalle. Kasvattamaan siipiä, nousemaan jaloille, joilla lähteä kulkemaan omaa polkua.

d

Suurin osahan opistoon lähtevistä on just peruskoulun päättäneitä 16-vuotiaita, jotka haluaa kokea vuoden samanhenkisten ihmisten keskellä. Mä koen, etten oisi kuustoistavuotiaana saanu opistosta sitä, mitä lähen sieltä nyt hakemaan. En tietenkään voi olla varma, viihynkö nytkään. Halu on silti edes yrittää.

e

On vielä liian aikasta lyödä mitään lukkoon, mutta nyt juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että tää on mulle tässä tilanteessa oikea vaihtoehto. Niinkuin rakas tätini sanoi, joskus paras vaihtoehto voi olla se, jota kaikista vähiten miettii.

kuvat vuoden takaa mökkireissulta

14 kommenttia:

  1. Ranualle ehdottomasti. Mulle se oli elämässä yks iso käännekohta jonka avulla oon vielä tässä.
    Olin aika rikki ja hukassa, vaikkei siellä tullut varmuutta opiskeluihin niin sain valtavasti työkaluja elämään joilla oon päässyt pitkälle. :) Aluks en meinannukkaan lähteä Ranualle kun paperit tuli mihin pääs, mutta vuos oli kyllä sen verran kiva, että kannatti ottaa iso askel ja muuttaa monen sadan kilsan päähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun mä aloin tätä asiaa pohtimaan, oli Ranua se ensimmäinen ja ainut vakavasti otettava ajatus opistosta. En vaan osais kuvitella itteeni minnekään muualle. Oon aina haaveillu pohjosen elämästä, ja nyt tätä kautta seki mahollistuis ainaki vuoden ajaks.
      Sitä mäkin opistosta lähen hakemaan - eväitä elämään. Tällä hetkellä mulla on pieni haju myöskin siitä, mitä haluan opiston jälkeen, mutta aattelen että opisto valmistaa mua myös siihen. Tai sitten löydän jotain ihan uutta. Eipä sitä etukäteen voi tietää, mutta onneks ei tarviikkaan. Innolla odotan, mitä tuleva tuo tullessaan.

      Poista
  2. Ite aion lähteä täältä Ranuan naapurista Kuopioon opiskeleen. Ainoa asia mikä muutossa mietityttää on pitkä välimatka kotiin perheen ja ystävien luo. ps.sun vaikutat tosi ihanalta ihmiseltä ja blogis on toooosi hyvä☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, aika hauska! Mä taas täältä Kuopiosta suuntaan sinne pohjoseen. Onhan se matka pitkä ja varmasti koti-ikävä iskee jossakin vaiheessa, mutta lohtuna se että ainakin mun mielestä täälä Kuopiossaki on ihan kivaa opiskelijaelämää! Uusiin ihmisiin on helppo tutustua.

      Kiitos tosi paljon :)

      Poista
  3. Mulla itellä on ollu sellanen ajatus, että jos jossain vaiheessa opintojen keskellä tulee sellanen tilanne etten tiiä mihin meen, ni meen opistoon. Viime vuonna opiston kävin, mut jotenki sillon en saanu siitä niin paljo irti, kuin monet muut. Mut suosittelen ehottomasti opistoa. Sitä ei tiiä tuutko viihtymään, mutta kokeilla kannattaa ihan varmasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin opisto on kolkutellu varovasti mielessä jo pidemmän aikaa, mutta oon aina aatellu että ei mulla oo tarpeeks rohkeutta, en oo tarpeeks sosiaalinen eikä kukaan ihan varmasti halua olla mun kans sielä. Siks en sillon ysin jälkeen ees hakenu, ei vaan tuntunu oikeelta hetkeltä. Toisille se vaan on parempi vaihtoehto vasta vähän vanhempana. Ja kukapa suakaan estää käymään opistoa vanhempana vielä uudestaan, jos sellanen fiilis iskee. Kaikkea kannattaa kokeilla.

      Poista
  4. Oi Linkki, oon oikeesti onnellinen sun puolesta että oot kääntymässä tämmösen vaihtoehdon puoleen! Opisto on sellanen, että se pitää ite kokea tietääkseen siitä jotain. Ja oon varma, että jokainen oppii sieltä jotain, myös vanhemmalla iällä. Toivon kaikkea hyvää sun vuodelle, jos Ranualla ens vuoden oot! Toivottavasti sun ammatinvalinta yms. ajatukset kirkastuu ja saat muutenki huipun vuoden, ku tuommoseen huikeaan vaihtoehtoon oot päätymässä!

    Peeäs. Pakko mainita vielä asia, minkä varmaan lähes jokaisessa kommentissani sanon: en vaan voi olla nauttimatta lukiessani näitä sun postauksia! Vaikutat niin huipputyypiltä että pidä aina tuo asenne <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3<3<3 ! Samoilla fiiliksillä täälä, uskon että vuosi tulee olemaan ikimuistoinen, mitä ikinä se sitten sisältääkään. Vaikka luulen tietäväni opistoelämästä ainakin pieniä siivuja sieltä täältä kavereiden ja siskon kertomana, on mulla tunne etten voi sitä ihan kokonaan käsittää ilman sen kokemista. Innolla, jännityksellä ja ennen kaikkee avoimella asenteella sitä kohti (sitten syksyllä).

      Kiitos ihanista sanoista ja kommentista <3

      Poista
  5. Siistiä oikeesti! Ranuan opisto on tosi ihana paikka. Ja voin sanoa että jos opiston lisäksi lähet semmosta "Lappi-kokemusta" hakemaan nii sen aika varmasti saat :) Opiskelusta ei kantti siellä sitte ottaa stressiä ;) Niijja tsemppejä lukion loppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ihan innoissani ja voisin pakata laukut vaikka saman tien! Mun kavereita on käyny Ranualla opiston ja oon aika paljon kuullu juttuja sieltä - pelkästään positiivisia. Ja lappi on vaan kiva lisä siihen muutenki varmasti ikimuistoiseen kokemukseen.

      Joo en mä sinne opiskelemaan lähe, korkeintaan sit kevään puolella vähän pääsykokeisiin valmistautumista. Kiitos paljon, niitä tarvitaan!

      Poista
  6. Ranuan opistossa on aivan ihana henkilökunta, sen ainaki ossaan sanoa. <3 huippu päätös, sillä vaikka opistovuosi on varmasti ihan jokkaiselle tosi rankka vuosi niin se on ihan ainutlaatunen ja huikee kokemus. Ei sitä jättäis välistä. <3 ihana, ku sulla on opistovuosi vielä eessä. Kaikkea hyvvää sulle ja ihanaa jouluodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä määki oon kuullu kavereilta että ihan mahtavia ihmsiä sielä meiän kanssa päiviä viettämässä! Sitä en yhtään epäile että se on rankkaa, iham varmasti on ja varmasti tulee myös hetkiä ettei vaan jaksais sitä sosiaalisuutta, mutta uskon että silti aivan mieleenpainuva vuosi ❤ kiitos ihanasta kommentista!

      Poista
  7. Hae ehottomasti opistoon! Oon nyt Ranualla opistossa 16-veenä. Ja tiiäkkö, minusta on ihan huippua ko siellä on vanhempiaki opiskelijoita, yli kakskymppisiäki. Oon myös kuullu niiltä, että tuntuu niinku ois syksyn aikana nuorentunu vuosia! En oottanu tutustuvani heihin opistossa, mutta kaikki on hirveen mukavia tyyppejä ja yhteen oon saanu tutustua paremminki. Siinä asiassa mun odotukset opistosta ylitty, ja monessa muussaki. Opisto on ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 sitä mäki toivon että vaikka ite onki kolme vuotta muita opistolaisia vanhempi, ni silti sais avoimesti tutustua myös niihi nuorempiin ja ehkä jopa ystävystyä joittenki kanssa. Avoimin mielin vaan joka ikinen, niin ikä ei oo mikään rajottava tekijä. Uskon kans että opisto on ihana <3 nauti loppuvuodesta !

      Poista