sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

muistojen kultaama lapsuus

1

Oon miettiny viime aikoina paljon lapsuutta. Sitä aikaa, kun elämän suurin murhe oli se, että äiti oli tehny pahaa ruokaa tai naapurintyttö ei tullu pihalle leikkimään. Sitä aikaa, kun lapsilla ei vielä ollu älypuhelimia ja jos koulun jälkeen halus kaverin luo leikkimään, piti ensin kävellä kotiin kysymään. Ja sitä aikaa, kun joululahjatoivelistalla luki leikkikeittiö. Onnellista lapsuutta.

Näin jälkikäteen oon tosi onnellinen, että sain elää mun lapsuuden ilman älypuhelimia tai tietokoneita. Meille kotiin tuli tietokone vasta kun olin kolmosella ja ekan puhelimeni sain 12-vuotislahjaks. Oon onnellinen, että mun lapsuuteen kuului leikit ja pelit naapurinlasten kanssa tietokonepelien sijaan. Kuinka moni nykylapsista tietää, mitä on tervapata tai miten hypitään ranskiksia hyppynarulla? Tai miten pelataan kirkkistä? Oon onnellinen että mä tiiän ja oon saanu kokee sen ajan, kun ala-asteella jokaikisellä välkällä hypittiin hyppynarua.

2

Mun, ja varmaan monen muunkin, lapsuus on täynnä onnellisia muistoja. Vaikka omasta lapsuudestani ei oo vielä ees kovin montaa vuotta, niin suurimmat kiukkupotkuraivarit ja ärsytykset on jo kerenny unohtua ja tilalle on jääny vaan muistojen kultaama lapsuus. Kirjottelin tähän nyt ylös muutamia muistoja, jotka ekana tulee mieleen. Ihan tavallisia, ihan tavallisista tilanteista. Mutta silti niitä parhaimpia.


Mä muistan kun oltiin Saarijärven mökillä. Oli kesä ja aurinko paisto. Mun eno haki jostain kottikärryt ja mä hyppäsin kyytiin. Eno juoksi pitkin peltoja ja mökin pihaa ja mä nauroin ja ehkä ihan vähän pelkäsin, mutta sitä ei tietenkään kehannut näyttää.

Muistan kun Helka opetti mulle miten tehään voikukkaseppele. Oltiin mökillä ja siinä oli vieressä iso pelto täynnä voikukkia. Me seistiin keskellä peltoo ja tehtiin niin iso seppele, että se mahtu kaikkien meijän lasten ympärille.

5


Mökillä oli paras kiipeilypuu. Kiivettiin sinne aina Helkan, Aukin ja Aman kanssa ja tehtiin majoja. Kokattiin leikkiruokaa puun lehdistä ja kilpailtiin, kuka kiipeis korkeimmalle.

Muistan kun tehtiin vanhasta mattojentamppaustelineestä junakeinu. Siihen mahtu kerralla seittemän pikku nassikkaa keinumaan ja oli niin hauskaa.

Sillon kun rakennettiin meijän autotallia, leikittiin Aukin kanssa usein sielä rakennustarpeiden seassa. Löydettiin jostain isoja metallisia renkaita ja laitettiin ne korvan ympärille. Korvakorut.

Meillä oli naapurin lasten kanssa yhteinen maja. Sen nimi oli Rösti. Rösti oli iso kaatunu mänty ja leikittiin siellä joka päivä. Puun rungossa oli ötököiden syömiä koloja. Ne oli salakirjotusta.

Mulla oli hammaslääkäri. Kun lääkäri kutsu mut sisään, säikähin niin paljon että juoksin täysillä karkuun sohvan taakse. Äiti lupas ostaa mulle hiphop-hyppynarun jos suostusin menemään kiltisti lääkäriin. Menin ja hyppynaruni sain. 

4


Mulla oli pinkki Tamagotchi. Muistattehan niitä? Tama oli mulle tosi tärkee ja pidin huolen ettei se örkki päässy kuolemaan. Hoidin ja hoivasin sitä tunnollisesti. Automatkatki meni nopeesti kun sai leikkiä Tamalla.

Jollain automatkalla istuttiin Aukin kanssa meijän auton peräkontissa. Oltiin just saatu uudet huulirasvat, mulla oli sininen ja Aukilla keltanen. Maalattiin niillä auton sisäkattoo. Haluttiin vaan kokeilla.

Oltiin meijän serkuilla Turussa. Istuttiin serkun kanssa niitten auton peräkontissa ja leikittiin barbeilla. Olin kateellinen kun mulla ei ollu kotona bratzeja ja Alinalla oli. 

Mökillä oli joku sukukokous. Oli kesä ja hellepäivä. Uitiin ja saunottiin serkkujen kanssa koko päivä. Juostiin saunasta kilpaa rantaan ja jonoon laiturille, vuoronperään hypittiin veteen. Välillä seistiin jonossa aakkosjärjestyksessä, välillä ikäjärjestyksessä, välillä pituusjärjestyksessä. Oli hauskaa. Ja saunaan lähettiin vasta sitten kun huulet jo sinersi.

6


Joka kerta kun mentiin mummolaan, pappa oli ovella karkkirasia kädessä vastassa. Aina kun alettiin lähestyä mummolaa, arvuuteltiin kilpaa Aukin ja Aman kanssa että mitähän karkkeja papalla tällä kertaa on. Useimmiten ne oli hedelmätoffeita. Vielä nykyäänkin hedelmätoffeesta tulee aina mieleen mummola.

Sillon kun mun kaks nuorinta enoo asu vielä kotonaan eli mun mummolassa, ne leikki usein meijän kans. Kerran jompi kumpi nappas mut olkapäilleen ja lähti juoksee uunia ympäri. Pelkäsin ja nauroin samaan aikaan.

Oli jouluaattoilta ja tunnelma oli asiaankuuluvan jännittynyt. Ooteltiin joulupukkia sisarusten kanssa. Yhtäkkiä joulupukki koputtikin meiän keittiön ikkunaan oven sijasta, ja mä säikähin nii paljon että juoksin nojatuolin taakse piiloon. Olin ehkä seittemän...

Joskus ala-asteella, ehkä nelosella, pääsin ekaa kertaa ilman aikuista junaan. Mentiin Helkan kanssa niille, eli mun mummolaan. Tunsin oloni niiiin isoksi, ja oli tosi jännää kun meiän piti vaihtaa junaa. Se reissu oli mulle aivan tosi tärkee.

3

Onko ruutujen siellä puolella muitakin, jotka muistaa vielä ala-asteen pihaleikit, Tamagotchit, hiphop-hyppynarut ja ensimmäisten kännyköiden matopelit? Entä kuinka moni on nyt jälkeenpäin onnellinen siitä, ettei meidän lapsuuteen kuulunut älypuhelimet ja tabletit, vaan pihaleikit ja -pelit? Minä ainakin.

Kuvituksena pikkusisarusteni touhuiluja kesäpäivältä, jolloin olin lapsenvahtina. Olen niin onnellinen myös noista rakkaista naperoista ♥

20 kommenttia:

  1. Huippu postaus! Ihanii nuo pienet palat siun lapsuudesta, osaan samaistuu :-) miulla oli ainaki tamagotcheja iha hirveesti, muistan ku joskus kolmosluokalla otin kaikkien meijä luokkalaisten tamat kotiin mukaan hoitoon ;D oivoi niitä aikoja... Ja puhelimet oli sitä varten, että äiti pysty soittaa millon pitää tulla kotia syömään - jos siis muisti ottaa sen puhelimen mukaan sinne pihaleikkeihin. Aika kultaa muistot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoss! Haha mulla oli vaa yks tama mut hoidin sitä sit nii tunnollisesti ettei vahingossakaa käyny sille mitää xd mut hauska tuo ku otit oikee toisten tamat hoitoo :D
      Joo meilläki oli oikee sellane lasten yhteine kotipuhelin jonka sai ottaa mukaa vaan sillo ku lähti jonnekki, esim soittotunnille. Ja seki oli sellanen ihan perus kapula vaan!

      Poista
  2. aivan sairaan ihana postaus, ihania kuvia!<3 mua nii nauratti vaikka kuinka moni kohta xdd piti lukee jennalle ääneen niitä kun oli nii hauskoja xd mä muistan noi ihme örkit, mulla ei kyllä koskaan ollu omaa mut hoidin kavereitten omia. ja jotkut nindendot oli kans kova sana. ja hei me leikittiin aina köyhiä kersoina ja tehtiin maja ja kaikkia aivam sakiaa xd en kestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiii kiitoksii lurmuru ❤ hahah hauska xd muaki kyllä nyt jälkeepäi naurattaa noi muistot vaikka sillo ne oli iha normaalia arkee :D
      Hei meki ollaa leikitty köyhiä ja tummaihosia ja vaikka mitä! Ja oi majat ❤

      Poista
  3. Aivan ihana tää postaus, niiin huippu!!♥ Ja joo mää niin muistan Tamagotchit ja kaikki nuo muutki jutskat :--D aiettä miten kultasia muistoja lapsuudesta. Minä oon myös niiin onnellinen siitä, että meiän lapsuuteen kuulu kaikenlaiset pihaleikit ym, ja ne älypuhelimet ja tabletit puuttu kokonaan. Lyhyesti sanottuna siis täälä on aivan samallaisia ajatuksia&mietteitä ku sielä, haha :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksii❤ tätä oli kyllä hauska kirjottaa ja muistella lapsuutta!
      Jep, kaikki kirkkikset ja polttopallot ja piiloset ja muut pihaleikit oli vaa nii parhautta! Tuskin nykyää lapset saa mistää konepeleistä läheskää nii paljo irti mitä me niistä pihaleikeistä.
      Kivaa ku moniki on samaa mieltä mun kans näistä!

      Poista
  4. Ihana ihana postaus linkki! ❤️ Joo mä niin muistan tamat ja ne oli niin siistejä oikeesti ja meki aina oltiin kateellisia ku meillä ei ollu yhtää bratzia xd sitte yhes vaihees oli ne tarrakirjat ja muut! Ja meki laitettiin muka tarroista korvakorut ja nyt ihmettelen et mikä siinä oli niin hienoo xdd mut joo lapsuudesta kyllä muistaa vaan ne parhaat jutut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti mamba❤ joo tama oli nii kova juttu silloi! Ja tarrakirjat! Voi niitä aikoja ku vaihettii tarroja kavereitte kans!
      Haha en ymmärrä myöskää et mitä hienoo oli laittaa jotku korvakorut muka leikisti xd

      Poista
  5. Ihana postaus!:) ja kuulosti kyllä tosi tutulta:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän! Ja varmaan monelle meiä ikäselle kuulostaaki :D

      Poista
  6. Niin kiva kun palautit noi kaikki asiat mieleen, niitä on jotenki niin ihana muistella tällein isompana. Oon kans niiin ilonen että olin lapsi sillon kun olin, piha pelien ja barbien aikaan. Ää lapsuutta vois muistella vaikka kuinka pitkään...:D

    VastaaPoista
  7. Ihana tää! <3 Minäki oon niin tosi onnellinen, että meijän eka tietokone oli semmonen, jolla saatto vaan piirtää paintilla :D Se oli kans tosi hyvä että ei ollu someja, mitä nykysin on aivan liian pienillä :P Aikan tutun kuulosta nuo saunajutut ja majaleikit yms :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia❤ haha voieii, paintti oli nii kova juttu sillo! Meiänki eka kone oli just sellane möhkäle jolla justjust mese toimi!

      Poista
  8. Tosi ihana postaus<3 Niin mukava oli lukee nuita muisteluja. Mutta mää oon niin samaa mieltä sun kanssa. Välillä ihmetyttää ja tuntuu oudon pahalta se että nykyään lasten elämä kuluu kännyköillä/tableteilla/tietokoneilla EIKÄ pihalla leikkiessä erilaisia pelejä ja leikkejä. Me leikittiin aina pienenä leikkimökissä kauppaa, kivet oli kolikoita ja hiekasta tehtiin juomia ja kakkuja. Oon tosi tyytyväinen että mä oon saanu kans elää sitä oikeaa lapsuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤ jep, liian monen lapsuus menee nykyää kännykällä ja koneella pelatessa :( tottakai on vieläki paljon lapsia jotka leikkii ulkona niiku meki silloi mut silti kaikki somet ynnämuut on nii helposti lastenki ulottuvilla nykyää... Onnellisesta lapsuudesta saa kyllä ollakki onnellinen ❤

      Poista
  9. Oon nii samaa mieltä sun kans ja oon niin onnelline ku omassa lapsuudessa ei ollu vielä älypuhelimia. Nykyään ku ykkösluokkalaisillaki älypuhelimet jolla voi laittaa selfieitä instaan. Mut aivan sulosia nuo teijän pikkuset, ihan sun näkösiä:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää kans niinku sanottu jo! Totta kai niistä on paljon hyötyyki ja nykyää ois vaikeeta kuvitella elämää ilman älypuhelimen hienouksia, mutta lapsuuteen älypuhelin ei mun mielestä kuulu.
      Hahah sulosia ne kyllä on, mutta myös aika riiviöitä välillä :D Ja hassua että joku näkee meissä jotai samaa, ite ku en todellakaan nää xd

      Poista
  10. Ihana postaus ja oon kans onnellinen ettei omaan lapsuuteen kuulunu älypuhelimet jne vaan oikeesti pelattiin pihapelejä ja sellasta! Mulla on kans hyvin samantapasia muistoja lapsuudesta :D

    VastaaPoista